Jälkikirjoitus

Olen kaivannut tänä keväänä kylmiä faktoja. Olen haikaillut tarttumapintaa, joka takaisi mahdollisuuden ottaa kantaa siihen mitä ympärilläni tapahtuu. Jo kauan olen kulkenut tietä ikävöiden väliin siihen mitä ajassa ei voi olla. Ja kuitenkin, kaikessa raadollisuudessaan on tämä elämä myös rakas. On niin paljon arvoituksia, mysteereitä, opittavaa. Matkaa täyttymykseen.

Tahtoisin niin kaupunkiin siihen
Kun nukahtaa en muualla voi
Ja uisin yli valtameren suuren
Kun nukahtaa en muualla voi

Valtameren taa en voi uida koskaan
En lentääkään, vaikka tahtoisin
Oi jospa kohtaan sen merimiehen
Jonka laiva vie taivaan satamaan

Ja kerrottavan kaupungista kuulin
Marmoria mustaa on aarteenaan
Vaihtaisin kaiken, kullan hopeankin
Vain siihen kiveen rauhaan ihanaan

Olen sekaisin, silti selvempi harvoin
Kuin uljas kulkuri minä vaellan
Nyt väsyneenä aurinko laskee
Minut voimakkaammat vapauttakaa

–- Mustarastas, kappale Satama, levyltä Kiveen piirretty

***

Kulkurin mietteitä - nykyfilosofian luentopäiväkirja II - 8/8. 12.5.2005.