Hänen haavojensa hinnalla

Jokin aika sitten eräs henkilö sanoi minulle, että me elämme haavojemme kautta. Katselemme maailmaa kivuistamme ja sydämemme arvista käsin, ja nämä vammat suuntaavat kaikkea suhtautumistamme elämään. En ole koskaan aiemmin tullut ajatelleeksi asiaa aivan tällä tavoin, mutta tämä lausahdus asetti monia asioita kohdalleen omassakin elämässäni. Ne kivut, joita olen kohdannut, ovat vaikuttaneet persoonaani muuttaen aivan kaikkea olemuksestani unelmiin ja tavoitteisiin asti.

Kirkkohistorian tenttikirjaa lukiessa törmäsin yllättäen samaan asiaan: eräs syy Lutherin peräänantamattomuuteen vaikeuksien keskellä oli luja varmuus siitä, että ihminen pelastuu yksin armosta. Jumala oli vakuuttanut tohtori Lutherin asian tärkeydestä kuljettamalla hänet pitkän kiirastulen läpi. Vuosikausien ajan Luther kamppaili kelvatakseen Jumalalle, kunnes lopulta sai ymmärtää armon merkityksen Roomalaiskirjeen äärellä. Luther siis todella tiesi, mistä puhui julistaessaan, että ihminen ei voi ansaita pelastusta omilla teoillaan.

Tällaiset oivallukset näyttävät myös Jumalan meidän elämäämme antamat kärsimykset uudessa valossa. Emme aina voi ymmärtää, miksi meidän on elettävä tuskassa, mutta saamme olla varmoja siitä, että se ei ole turhaa. Jumala voi ohjata meitä tahtonsa teille myös sydämemme haavojen kautta. Hänen sallimansa kivut voivat olla profeetta Hoosean mainitsemia rakkauden köysiä, joilla Herra vetää meitä luokseen, taikka kutsuu toimimaan ympärillämme olevien ihmisten parhaaksi. Ajatelkaa, mikä siunaus voi olla kätkettynä siihen vääryyteen, jota joskus olemme saaneet tai saamme parhaillaan kokea!

Kipujen keskellä saamme myös muistaa, että Jumala itse kärsii kanssamme. Hän ei suhtaudu välinpitämättömästi yhdenkään luomansa olennon tuskaan, ei sinun eikä minun. Jeesus eli täällä vaikeimman mahdollisen ihmiselämän, häntä piinattiin, niin että häntä ei enää olisi ihmiseksi tunnistanut. Jesaja sanoo: ”Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavojensa hinnalla me olemme paratut.” Me syntiset saamme tunnustaa avuttomuutemme, erehdyksemme ja rikkomuksemme, ja ottaa vastaan hänen anteeksiantamuksensa ja rakkautensa, maistaa ikuisuutta jo täällä ajassa. Ja kerran taivaassa saamme riemuita yhdessä hänen kanssaan iäisesti!

Silloin toteutuu tämä Johanneksen ilmestys: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

Kun unesta tulee totta

Useammin kuin kerran olen itseni löytänyt
keskeltä ihanaa unta valtakunnastasi;
niin usein kun mulle ihanaa rakkauttasi raotat
tahtoisin sen kaiken nähdä jo kasvoiltasi.

Herra milloin mä Sinut nään,
milloin tavoitan määränpään?
Milloin saan mä tietää unelmani kestävän?

Kun unesta tulee totta,
kun minä suloiset silmäsi nään,
Sä joka kuivaat koko elämäni kyyneleet
siihen ikuisesti jäät.
Kun unesta tulee totta,
kun minä suloiset silmäsi nään,
Sä joka kuivaat koko elämäni kyyneleet
siihen ikuisesti jäät.

Keskellä mustan maan minä rauhasi tavoitan.
Huokaista vain ehdin kun sen mulle jo lahjoitat.

Ja sanassasi lupaat vielä paljon enemmän,
niin paljon, paljon enemmän kuin edes ymmärrän.

Herra milloin mä Sinut nään,
milloin tavoitan määränpään?
Milloin saan mä tietää unelmani kestävän?

Kun unesta tulee totta,
kun minä suloiset silmäsi nään,
Sä joka kuivaat koko elämäni kyyneleet
siihen ikuisesti jäät.
Kun unesta tulee totta,
kun minä suloiset silmäsi nään,
Sä joka kuivaat koko elämäni kyyneleet
siihen ikuisesti jäät.

Kun unesta tulee totta…

–säv. & san. Maija Lehtinen, sov. Dadshello – levyltä Kun unesta tulee totta


Raamatunkohdat: Hoosea 11:4, Jesaja 53:5 ja Ilmestyskirja 21:3-4.

***

Eräs kirjoituskurssin teksteistä, hartaus - 25.11.2005