Sekunnissa ikuisuus

Tiedätkö; on olemassa ikuisuuden makuisia sekunteja, hetkiä, joiden maun voi tuntea aina. Voit nähdä ne silmiesi edessä yhä uudelleen kuin filmiltä, voit aistia niissä ajatukset ja tunteet, tuntea tuulen ja auringon, jonka ne tuovat mukanaan – ja tuskan. Ne ovat kuin kokonaisia elämiä, ja silti murto-osia, ja joku ääni, musiikki tai sana voi tuoda ne keskelle nykyhetkeä, niin, että kaikki muu katoaa.

Ei ole mitään erityistä, mikä tekisi noista hetkistä unohtumattomia, mutta kaikki niissä on sitä. Ne saavat sinut huokaamaan luopumisen kivusta, koska et voi omistaa aikoja etkä ihmisiä – ja kaikki muuttuu – ja sinä jäät yksin. Vain muistot pysyvät, ja nekin muuttuvat... Elleivät nuo hetket olisi niin katoavaisia, eivät ne olisi niin kallisarvoisia. Ja jos eläisimme ikuisuudessa, emmekä ajassa, jos voisimme ELÄÄ ne kaikki yhä uudelleen, ne olisivat tomua ja tuhkaa.

Mutta ne ovat ikuisuuden makuisia – ajassa.

22.8.1996